Opinnot Kannuksessa alkavat lähiopetuksen suhteen olla aivan loppusuoralla. Enää kaksi päivää opiskelua jäljellä. Sitten olisi edessä vielä yhden jakson verran työssäoppimista ennen kuin sitten huhtikuun lopulla pitäisi olla eläintenhoitajan paperit kourassa. Minä jäänkin Helkan kanssa Kannukseen vielä tekemään työssäoppimista useammaksi viikoksi, vaikka monilla tie vie jo pois Kannuksesta.

Tänään oli viimeisten käytännöntuntien ja lopputasojen aika. Ensiksi näytettiin tokojuttuja. Me Helkan kanssa tehtiin alokasluokasta seuraaminen, liikkeestä maahanmeno, luoksetulo ja hyppy. Odotukset oli kyllä taas kerran matalalla asian suhteen, kun viime kesäiset tokokoeyritykset muistui taas mieleen.. Seuraaminen meni ihan mukavasti ottaen huomioon, että ohjaaja oli aivan kauhusta kankeana kuten yleensäkin. :P Helka pysyi hyvin mukana kivalla paikkaa, paitsi juoksussa, jossa unohdin jo ensinnäki sanoa uuden seuraamiskäskyn ja muutenkin ollaan ties millon otettu tuollaista juoksupätkää viimeksi. Täyskäännöksistä sain lähinnä itse noottia, että teen ne huonosti ja muutenkii saisin kuulemma kävellä lyhkäisemmällä askeleella, kun koira on kummiskin niin pieni. :D Liikkeestä maahanmeno meni hyvin, siitä ei kai mitään ihmeempää mainittavaa. Luoksetulo meni yllättävänkin hyvin! Helka tuli suht vauhdikkaasti verrattuna siihen, että se ei kauheen vauhdikas oo oikein koskaan ollu ja tuli vielä omatoimisesti sivullekin, vaikkakin siinä hieman hidasti! :) Hypyssä sytytys oli kyllä koiralla vähän hitaanpuoleinen ja lähti siitä hyvin verkkaisesti, tehden oikein laiskan hypyn ja seisahtuen esteen taa. ;)

Kaikkein paras asia noissa oli kyllä ehdottomasti se, että Helka kykeni nyt keskittymään jo ensinnäkin yksittäisten liikkeitten ajan ja ilman nakkipalkkaa noitten neljän suorituksen ajan! :) Suoritusten välillä vain kehuin sitä suullisesti.

Lopuksi näytettiin vielä erikoistumistehtävämme, joksi Helkalle olin valinnut hajutunnistuksen. Ollaan sitä harjoiteltu kovin vähähkösti vasta tässä tämän vuoden puolella, mutta hyvin äkkiä se sen homman tajusi harjoitellessa. Helka siis tunnistaa kanelin neljästä muovirasiasta, joissa muissa on hajuina paprika, kardemumma ja tilli. Nyt tunnistusta piti sitten ensiksi yrittää näyttää sellaisessa hajutunnistukseen tarkoitetussa laatikossa, jossa on rei'issä lasipurkkeja hajuineen. Helkaa jänskäsi koko homma, kun ei oltu koskaan aiemmin muilla kuin purkeilla asiaa tehty ja eihän se oikein mitenkään siitä ottanut onnistuakseen. Kun purkit oli lattialla, niin kyllä se silloin kanelin hyvinkin sieltä ilmaisi, mutta sittenkin kun purkit olivat laatikon päällä, niin Helka vaan nosteli purkkeja lattialle ja kerran silleesti ilmaisi oikein hajunkin. :P Joo, se nyt ei ihan putkeen kyllä menny ton suhteen, ettei saanu sitä vaan noilla muovirasioilla pelkästään tehdä, mutta toivottavasti nyt opettajille kävi edes jotenkin ilmi, että kyllä ne niistä purkeista kanelia osaa tunnistaa.

Nämä kuvat saattavat kertoa jo jotain:

Kyllä, ystävämme karvanlähtöhän se siellä tekee tuloaan. Reidestä(josta kuvakin on otettu) se taas tutusti alkaa. Hieman ehkä saanee vielä "kypsyä" siellä paikoillaan, kun ei tursotakaan ulos päin. On sitten helpompi vetää sieltä pois kunhan hetken vielä maltaa odotella. Sormet kyllä jo syyhyäisi tupposia irroittelemaan. Mahtaneekohan miten totaalinen karvanlähtö nyt sitten tulla, muistellen sitä miten Kerttu kaljuuntui aika huikeasti steriloinnin jälkeen. Onneksipa en ole Helkaa mihinkään näyttelyihin ilmoitellut, vaikka sitä vähän mietinkin tähän alkuvuodelle, kun kohta vuoteen ei ole tullut näytillä käytyä. Nyt voi sitten rauhassa riisuutua bikineihin, vaikkei se nyt ehkä niin hyvä juttu olekaan näin talvikautena. ;)

Nyt kun vuosi 2010 on jo jonkin verran aluillaan voisi hieman mietiskellä, että mitähän se tämä vuosi oikein mahtaakaan tuoda tullessaan.

Nyt heti tammikuun alkajaisiksi Kerttu täytti 11 vuotta(kiitos kaikille Kerttua onnitelleille!) ja koulun penkille Kannukseen palailtiin 7. päivä. Kuun lopulla olisi tarkoituksena käydä kameran kera taas katselemassa Jalostuspäivänäyttelyn menoa. Helmikuun alussa, tarkemmin ottaen 5. päivä, on edessä sitten viimeinen varsinainen koulupäivä ja sitten pitäisi aloitella viimeisten jäljellä olevien työssäoppimisten tekoa siitä eteen päin. Tällä hetkellä harjoittelupaikka vaan on vielä pahasti auki, kun mitään sopivaa ei oikein tahdo löytyä.. Lisäksi alkuvuodelle olisi ennen huhtikuun puolta väliä sellaistakin puuhaa, että pitäisi saada valmiiksi trimmausportfolio(8 koiraa trimmattuna), opinnäytetyö(jolle on äärimmäisen hankalaa keksiä hyvää aihetta..) ja koiran erikoistumiskoulutus(yritän saada Helkan oppimaan tunnistamaan kanelin tuoksun muista hajuista). Huhhuh, kamalasti on tekemistä tiedossa ennen kuin virallinen valmistumispäivä huhtikuun lopulla koittaa. Alkaisi myöskin tässä keväällä jo olla se aika, että pitäisi miettiä sitäkin, mitä sitä seuraavaksi tekee ja missä. Kevät ja kesä tullaan ehkä todennäköisesti viettämään kotosalla Siilinjärvellä. Itselläni on ollut vähän haaveita laumanlisäyksestä kevättalvelle/keväälle/kesälle, mutta katsoopa nyt sitten miten käy vai käykö mitenkään.. Kesällä käydään näillä näkymin Lappalaiskoirien kesäleirillä ja kesäerkkari Rautavaaralla, mihin olen jo työvoimaksi lupautunut. Syksyn suunnitelmista ei vielä oikein olekaan mitään tietoa.

Helka täyttää maaliskuulla jo 3 vuotta. Sen suhteen ei suuremmin ole suunnitelmia. Jossain vaiheessa olisi tarkoituksena pitkän tauon jälkeen käydä kehässä pyörähtämässä jossakin päin, mutta sitäkään ei ole vielä sen kummemmin suunniteltu. Harrastusrintamalle ei ole oikein tiedossa mitään ja veikkaanpa, että kun koulu loppuu, niin voipa olla että harjoittelut jää aika vähiin. Kotopuolessakaan ei edes enää kuuluta mihinkään seuroihin ja muutenkin on vaikeaa ylipäänsä mihinkään ryhmiin siellä päästä. Tokoilu ei oikein hirveämmin kiinnosta ja agility taas voisi kiinnostaa minua, mutta jotenkin vaikuttaa ettei koira ole siitä niin innostunut kuin minä.

Kertun suhteen ei mitään erikoisempaa ole. Toivotaan että pysyy edelleen hyvässä kunnossa ja terveenä. Muutamia mätsäreitä tullaan varmasti sen kanssa tänäkin vuonna kiertelemään.

Jotta saahan sitten nähdä mitä kaikkea vuosi tuleekaan pitämään sisällään, mutta tekemistä tuntuisi ainakin riittävän melkolailla kevääseen saakka.

Niin vaihtui taas vuosi ja Kertulla tuli 11v. ikää mittariin. Lujaa sillä menee edelleen, jaksaa touhuta ihan kuin nuorena ja mieli on välillä vähän liiankin nuori. ;) Terveyspuolellakaan ei ole vielä mitään erityisempää ongelmaa, lukuunottamatta sitä helposti jumiutuvaa etujalkaa, joka sekin hieronnalla pysyy kurissa. Toivottavasti tällaista jatkuu vielä monta vuotta. :) Kertulle toivon erittäin hyvää tulevaa vuotta! <3 Alla muutama tuore kuva Kertusta.

"Maailmalle olet vain joku, mutta jollekin koko maailma."

Niin koitti jo jouluaatto. Päivää ollaan vietelty rauhallisissa merkeissä kotosalla, koristeltu kuusi ja katseltu telkkarin ohjelmatarjontaa. Koirat tietenkin pyörineet lahja ym. touhuissaan uteliaina mukana. Kerttu on mielissään, kun hänen vesiautomaattinsa(kuusenjalka) on palannut ja Helka katselee kuusen palloja silmät kiiluen.

Hyvää ja rauhaisaa Joulua kaikille blogia lukeville!